maanantai 10. lokakuuta 2011

Hukkapätkän sähköseikkailut

Niin se Amppelikukan sain laitettua kattoon. Siinä sitä keikuttiin emännänjatkolla ja piti vielä nousta varpaille että sain tuon kukan paikalleen. Alas en sitä sitten enää itse saa vaan siihen tarvitsen apua.

Kun kukka oli saatu paikoilleen, meni eteisestä valo. Joku on ollut viisas muuttaessaan tähän asuntoon, kaikkialla on flavondeja. Ne ovat sitten kauniita, mutta minkäs teet kun niistä menee lamput rikki.

Kävin lainaamassa naapurista itseni kokoiset tikkaat koska emännänjatkolla en yletä kattoon. Siinä sitä keikuttiin katon ja lattian välillä. Tietenkin lampussa on niin tiukka jousi että en kahdella ensimmäisellä yrittämällä saanut koko lasia liikkumaan mihinkään. Välillä piti syödä pinaattikeittoa, johan lasi lähti. Samassa hötäkässä meinasi tulla koko tyttö alas omia aikojaan. Sieltä paljastui rikki mennyt lamppu.

Kotona ei tietenkään ollut yhtään varalamppua. Tarkistin lähtiessäni kauppaan että millainen lampun pitää olla, kannassa komeili max 40W.  Vesisateessa Sivaan joka on auki koko illan. Sinne kun pääsin, ei koko kaupasta löytynyt ainuttakaan lamppua jossa luki 40W. Lukseja oli sitäkin enemmän ja jos jonkin näköistä ja paksuista. Siinä sitä pähkäilin aikani ja ostin omasta mielestäni oikean näköisen lampun. Kotiin takaisin kokeilemaan. Siinä sitä ravattiin tikkaita ylös ja alas mutta valoa ei tullut vaikka kuinka painoin nappulaa. Jälleen kerran se välähdys, sulakkeessa vika. Kaikki näytti olevan kunnossa mutta valoa ei eteiseen tule.

Konsulttiapua pohjanmaalta välimatkaa vain noin 350 km. Paha sitä on puhelimessa neuvoa ja auttaa. Siinä sitä oli isällä hauskaa kuunnella kun tyttö kiukkuaa toisessa päässä. Kaikki miehet kaikonneet johonkin, Hukkapätkä polkee jalkaa.
Kiukus päissäni kierrätin kaikki matalla olevat lamput keskenään ja löysin lopulta yhden energiasäästölampun jossa luki 40W. Se kattoon ja valkeus tuli. Nyt vaan flavondin lasi paikoilleen ja kaikki on ok. Katin kontit. Vaikka sain lasin pois, en saanut sitä takaisin. Sormivoimat eivät riitä.
Nyt sitä sitten odotetaan että joku pitkä vieras saa lasin joskus paikalleen tai pojat kun tulevat käymään, siihen saakka saa olla tuoleen


Tuli vaan mieleen että Aku Ankassa Pelle Pelottoman apulainen on varmaan tulevaisuudess keskivartalo lihava jos hänen ulkonäkö muutetaan vastaamaan energiasäästölamppua. Aku Ankan ystävänä, kamalaa.

3 kommenttia:

Hilkka kirjoitti...

No otan osaa...kokemusta on entisessä asunnossa plafondista:)) Siis ei ikinä enää minun huusholliini niitä ja piste! Aina tarvitsin jonkun auttamaan jotta sain sen lasin sinne takaisin. Tosin nyt tämä kämppä on niin korkea etten noitakaan lamppuja saa yksin vaihdetuiksi. Otin jo harhaaskeleen muuttaessani vanhasta tänne kaupunkiin...onneksi ei käynyt pahemmin, mutta varovaisuus on nyt kunniassa:)
No onneksi näet, viis kuvusta:)))

Katja kirjoitti...

Kummitätille kiitokset Melikeltä. Neiti ilahtui postista :) Ja kortti komeilee seinällä jotta sitä voi käydä kurkkaamassa ja kehua toisille saamaansa postia.
Hankalaa tuo valastus, meilläkin tarvittiin viimeviikolla ihan oikeaa sähkömiestä ennekuin valkeus tuli :)

tia kirjoitti...

Meillä ei onneksi vielä tuollaisia ole ;-) kandee olla varovainen ettei tarvii suurenpaa apua. Minullakin it-tuki muutti aika etäälle, jotain 650 km etelään päin, täytyy toivoa ettei kovin suurta häikkä synny netti puolella, että miäs pystyy jelppimään.