perjantai 20. helmikuuta 2009

Sielunsisar pois mennyt on




Sielunsisar pois mennyt on


me olimme yhdessä ajan nuoruuden
me jaoimme ajan yhteisen
me tiesimme toistemme ajatukset
me kerroimme toisille
haaveet, tunteet, toiveet sydänten


minun sielunsisar pois mennyt on


aika meidät erilleen vei
mutta sielujen yhteys katkennut ei
edelleen me kerroimme toiselle
haaveet, toiveet, tunteen sydänten


et kertonut mulle sairaudestasi
kun tiesit mun huolestuvan
sydän tiesi tunsi sen kuitenkin


sydän itkee hiljaa huokaillen


minun sielunsisar pois mennyt on

5 kommenttia:

tia kirjoitti...

Otan osaa suruusi, sielunsisaren menetys on kuin jotain menisi itsestäänkin pois.
Ei aina tarvitse olla lähellä, ollakseen lähellä, olen todennut muutaman hyvän ystäväni kanssa jotka asuvat kauempana.

Matleena kirjoitti...

Lohdutushali sinulle ystäväni!


Kaikki on vielä niin lähellä
ettei taakse uskalla katsoa,
eikä alas,
niin ohut kalvo kattaa epätoivon.
On mentävä eteenpäin,
syvyyksien yli.
-Anja Salokannel-

Kahvinpapu kirjoitti...

Otan osaa suruun.
Onneksi meille jää aina muistot, jotka aika kultaa ja jonakin päivänä niistä yhteisistä muistoista voi jo iloita ilman itkua.
Hän on ystäväsi aina..

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.

Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Tiitsa kirjoitti...

Osanottoni Marjo. Ei minulla ole sanoja, mutta tuohon kahvinpavun runoon voisin yhtyä. Jaksamista.

Marjo kirjoitti...

Kiitos kaikille halit ja lohdutukset auttaa jaksamaan eteenpäin.