Paikallislehdessä oli viime viikolla pakina jonka ajatuksia haluan jakaa kanssanne.
Pakinan kirjoitti Kaisa Hako.
En kirjoita koko pakinaa vaan mielestäni tärkeimmän ajatuksen.
Kun katselen kalenterinlehtien viuhuntaa, korvien juuressa alkaa puhua ääni. Kestää hetken, ennen kuin tunnistan puhujan. Sehän on kettu - se sama jonka eräs Pikku Prinssi kohtasi.
"Kalenterissasi lukee vääränlaisia asioita" huomauttaa kettu.
"Miten niin", minä sanon. "Nehän ovat hurjan tärkeitä asioita"
"Etkö ole oppinut mitään" sanoo kettu. "Kerron sinulle sen jälleen. Ainoastaan sydämellä näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä"
"Eikö minun kalenterissani luekaan tärkeitä asioita" ihmettelen.
"Sieltä puuttuvat kaikkein tärkeimmät", sanoo kettu.
"Unohdit kirjoittaa kalenteriin sen, kun siemenpussi rapisee kämmenelläsi. Väri-iloa ei näe silmillä, mutta lupaus on siellä pussissa." "Niin", sanon hämmentyneenä. "Senkin unohdit merkitä, kun kitaran soinnut sytyttivät sinun mieleesi valon, joka oli ollut kauan hukassa. Ja sen kuinka satakieli lauloi lämpimässä yössä, kun kävelit ystävän kanssa kotiin." "Niin" sanoin jo vähän nolona.
"Mitä minä uuteen allakkaani merkitsen" kysyin hädissäni ketulta joka tekee jo lähtöä.
"No vaikka:
Muista tehdä retki sinivuokkometsään.
Muista mennä eri reittiä.
Muista istuttaa omenapuu.
Muista tehdä toisin, vaikka pelottaisi.
Muista pakata reppu ja tehdä matka, joka olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten.
Muista puhua totta.
Muista ihmetellä"
Viimeinen ohje kuuluu hyvin hiljaa, tuskin tuulen henkäystä kovempaa. Kettu on jo kadonnut viljapeltoon.
Muistetaan tehdä kalenteriin oikeita ja tärkeitä merkintöjä.
Hyvää alkanutta vuotta. Marjo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tämä olikin tosi ihana juttu---itse luin sen tosi tarkkaan:)
Ihanaa ja onnellisempaa alkanutta vuotta sinulle:)))
Näin pitäisi osata tehdä. Nyt ruvetaan opettelemaan! ;)
Ihana tarina :)
Lähetä kommentti